Sávvamis "Topias"
Rotu: suomenhevonen
Väri: ruunikko
Säkäkorkeus: 153cm
Sukupuoli: ori
S. 13.6.2016, 3-vuotias
Painotus: Koulu
Taso: Helppo A, Re 60cm
Omistaja: Eeva VRL-14793
Rekisterinumero: VH19-018-0492
Väri: ruunikko
Säkäkorkeus: 153cm
Sukupuoli: ori
S. 13.6.2016, 3-vuotias
Painotus: Koulu
Taso: Helppo A, Re 60cm
Omistaja: Eeva VRL-14793
Rekisterinumero: VH19-018-0492
i Lihkus (evm) | ii Ilolas (evm) |
ie Cáppis (evm) | |
e Dusse Smiehtan (evm) | ei Man Miela (evm) |
ee Guovssahasat (evm) |
Topias on varsasta asti elänyt Lapin luonnossa, kuten sen vanhemmatkin. Tämän varmempaa ystävää monenlaiseen tekemiseen saa hakea. Topias on seurallinen ja leikkisä, eikä orin luonne puske liikaa päälle. Topiaksen kanssa voivat lähes kaikentasoiset touhuta ongelmitta, jos tammoja ei ole lähettyvillä. Topiasta kuitenkin pitää välillä huomauttaa keskittymään, kun se yrittää keksiä itselleen parempaa huvia. Ei Topias ilkeä yritä olla, mutta välillä se keskittyy liiaksi karsinassa pyörimiseen ja lähellä olevien tovereiden kanssa seurustelemiseen. Maastakäsin Topias on todella mallikas, eikä lähde vetämään mihinkään suuntaan. Se seuraa ihmistä kiltisti, ellei satu löytämään jotain ehdottavasti kiinnostavampaa, kuten maahan pudonneita heinätuppoja.
Orin varmajalkaisuus katoaa siinä vaiheessa, kun olisi aika astella traileriin. Kisapäivinä lastaukseen varataankin runsaasti aikaa ja porkkanoita. Topias vierastaa joka kerta lastausta yhtä paljon ja väsyy matkustamisesta helposti. Ja tietenkin matkan päätteeksi Topias tulee trailerista vauhdilla ulos vaikka ovi olisi vasta puoliksi auki. Topiaksen toinen heikkous on peseminen. Se ei nauti itsensä kastelemisesta kunnon vaahtokylvyssä, vaan olisi mieluummin kunnon metsänhajuinen mies. Pesupaikalla Topiaksen kanssa saa todellakin keskustella paikoillaan seisomisesta ja muista hyvistä käytöstavoista. Uimaankaan ori ei mielellään mene, mutta kahlaaminen pitkän maastolenkin jälkeen on sille mieliksi.
Ratsastaessa Topias on herkkä ja energinen. Se kuuntelee ratsastajan pienimpiäkin apuja, kunhan ratsastaja ensin saa orin kuuntelemaan. Monipuoliset harjoitukset tunnin alussa tekevät kyllä tehtävänsä. Topiaksella ei ole tapana väittää kokoajan ratsastajalle vastaan, mutta se näyttää todellisen osaamisensa vasta, kun ratsastaja osoittautuu sen arvoiseksi. Topias on koulupainotteinen, mutta sillä hypätään kotona pieniä esteitä kentällä ja maastossa. Esteillä Topias käyttäytyy hyvin, mutta on epävarma. Se vaatii ratsastajan, joka tukee sitä ja on itse menossa esteistä yli. Jos ratsastajalta puuttuu varmuun, kaahaa Topias esteistä joko ohi, yli tai ali. Maastossa Topias on varmajalkainen ja reipas menijä, mutta sen vauhti ruukaa kiihtyä vähän liikaakin. Paras vaihtoehto onkin ottaa toinen hevonen Topiaksen eteen hillitsemään se menohaluja. Maastoesteillä se on kunnon tykinkuula, mutta vaatii ratsastajalta sataprosenttista kylmäpäisyyttä ja rohkeutta. Topias voisi mahdollisesti olla kenttäratsastuksen nuori lupaus, mikäli sen suvussa olisi enemmän estehyppääjiä.
Kirjoittanut Eeva VRL-14793, 316 sanaa
Orin varmajalkaisuus katoaa siinä vaiheessa, kun olisi aika astella traileriin. Kisapäivinä lastaukseen varataankin runsaasti aikaa ja porkkanoita. Topias vierastaa joka kerta lastausta yhtä paljon ja väsyy matkustamisesta helposti. Ja tietenkin matkan päätteeksi Topias tulee trailerista vauhdilla ulos vaikka ovi olisi vasta puoliksi auki. Topiaksen toinen heikkous on peseminen. Se ei nauti itsensä kastelemisesta kunnon vaahtokylvyssä, vaan olisi mieluummin kunnon metsänhajuinen mies. Pesupaikalla Topiaksen kanssa saa todellakin keskustella paikoillaan seisomisesta ja muista hyvistä käytöstavoista. Uimaankaan ori ei mielellään mene, mutta kahlaaminen pitkän maastolenkin jälkeen on sille mieliksi.
Ratsastaessa Topias on herkkä ja energinen. Se kuuntelee ratsastajan pienimpiäkin apuja, kunhan ratsastaja ensin saa orin kuuntelemaan. Monipuoliset harjoitukset tunnin alussa tekevät kyllä tehtävänsä. Topiaksella ei ole tapana väittää kokoajan ratsastajalle vastaan, mutta se näyttää todellisen osaamisensa vasta, kun ratsastaja osoittautuu sen arvoiseksi. Topias on koulupainotteinen, mutta sillä hypätään kotona pieniä esteitä kentällä ja maastossa. Esteillä Topias käyttäytyy hyvin, mutta on epävarma. Se vaatii ratsastajan, joka tukee sitä ja on itse menossa esteistä yli. Jos ratsastajalta puuttuu varmuun, kaahaa Topias esteistä joko ohi, yli tai ali. Maastossa Topias on varmajalkainen ja reipas menijä, mutta sen vauhti ruukaa kiihtyä vähän liikaakin. Paras vaihtoehto onkin ottaa toinen hevonen Topiaksen eteen hillitsemään se menohaluja. Maastoesteillä se on kunnon tykinkuula, mutta vaatii ratsastajalta sataprosenttista kylmäpäisyyttä ja rohkeutta. Topias voisi mahdollisesti olla kenttäratsastuksen nuori lupaus, mikäli sen suvussa olisi enemmän estehyppääjiä.
Kirjoittanut Eeva VRL-14793, 316 sanaa
KRJ:n alaisia sijoituksia 29, joista voittoja 7
17.02.2020, Safiiritiikerin Kilpailukeskus, Helppo A, 6/46 15.02.2020, Safiiritiikerin Kilpailukeskus, Helppo A, 1/46 21.11.2019, Everholt Estate, Helppo A, 4/30 19.11.2019, Everholt Estate, Helppo A, 3/30 19.11.2019, Everholt Estate, Helppo A, 4/30 14.11.2019, Everholt Estate, Helppo A, 1/30 12.11.2019, Everholt Estate, Helppo A, 1/30 12.11.2019, Everholt Estate, Helppo A, 1/30 11.11.2019, Everholt Estate, Helppo A, 5/30 07.11.2019, Safiiritiikerin Kilpailukeskus, Helppo A, 6/40 |
16.10.2019, Mörkövaara, Helppo A, 2/30
15.10.2019, Mörkövaara, Helppo A, 2/30 12.10.2019, Mörkövaara, Helppo A, 4/30 11.10.2019, Mörkövaara, Helppo A, 3/30 26.08.2019, Stall Sjöholma, Helppo A, 1/25 25.08.2019, Stall Sjöholma, Helppo A, 5/25 25.08.2019, Valokylän Talli, Helppo A, 3/30 24.08.2019, Valokylän Talli, Helppo A, 5/30 22.08.2019, Valokylän Talli, Helppo A, 3/30 21.08.2019, Valokylän Talli, Helppo A, 4/30 28.7.2019 KRJ Helppo B, Mörkövaara, 4/30 26.7.2019 KRJ Helppo B, Mörkövaara, 3/30 25.7.2019 KRJ Helppo B, Mörkövaara, 3/30 25.7.2019 KRJ Helppo B, Mörkövaara, 1/30 24.7.2019 KRJ Helppo B, Mörkövaara, 4/30 22.7.2019 KRJ Helppo B, Mörkövaara, 3/30 12.7.2019 KRJ Helppo B, Mörkövaara, 1/30 11.7.2019 KRJ Helppo B, Mörkövaara, 3/30 9.7.2019 KRJ Helppo B, Mörkövaara, 2/30 9.7.2019 KRJ Helppo B, Mörkövaara, 3/30 4.7.2019 KRJ Helppo B, Mörkövaara, 5/30 |
00.00.00 Kirjoittanut Eeva VRL-14793
Juulia ja Minja taluttivat suomenhevosoreja Topiasta ja Juksua tallin pihalla. Aurinko paistoi, mutta pohjoisen ilmaa viilensi tuima tuuli. Tänään oli juuri hyvä sää maastoretkelle kahdella pelottomalla ratsulla. Ei liian kuuma, muttei myöskään sade tai pakkanen. Juulia sitoi Topiaksen riimun vetosolmulla puupuomiin kiinni ja Minja seurasi perässä. He olivat jo hakeneet valmiiksi hevosten varusteet odottamaan. Kumpikin alkoi rutiininomaisesti harjailemaan hiekkaa pois ratsuistansa. Pian pihalla nökötti kaksi komeaa suomehevosta ja ratsastajat varusteineen. He kiipesivät hevostensa selkiin ja lähtivät suoraan polkua pitkin läheiseen metsään.
"Voi että, kun osaakin olla virkistävää!" Minja huusi takana olevalle Juulialle.
"Topiaksenkin mielestä", Juulia vastasi ja pidätti oria jo käynissä. Topias olisi halunnut mennä suoraa tietä asiaan. Kauaa sen ei tarvinnut odottaa, kun ratsastajat käskivät hevoset raviin. Juksu lähti köpöttelemään leppoisaa vauhtia polkua pitkin ja silmäili ympärilleen rennosti. Juulia sai tehdä Topiaksen kanssa kunnolla töitä, ettei se menisi ihan kiinni kaverissaan. Onneksi Juksu oli jo hoksannut maastoratsastuksen jujun, eikä enää häiriintynyt possujunasta. Ratsukot ravasivat metsän halki ottaen välillä pieniä käyntipätkiä. He tarkastelivat vähäisiä maastoesteitä ja kaatuneita puunrunkoja suunnitellen, mikä reitti olisi paras ensi kerralle. Puolen tunnin kuluttua he saapuivat avarammalle alueelle, jonka halkaisi pitkä ja suora hiekkatie. Minja nosti Juksulla laukan. Kummaltakaan hevoselta ei tarvinnut toista kertaa kysyä, kiinnostiko pienoinen laukkapätkä. Juulia ja Minja naureskelivat heidän hiusten hulmutessa kuin hevosten harjat ja tuulen tuivertaessa korvissa. He jatkoivat laukkaa hyvän tovin ennen kuin ottivat raville. Topias väisti tohkeissaan ja yritti ryöstää uudestaan. Juulia rahoitteli sitä ja ohjasi sen aivan kiinni Juksuun. Kun suurimmasta vauhdin hurmasta oli selvitty, menivät he vielä kahlaamaan läheiselle järvelle. Juksu loiskutti innoissaan vettä, mutta Topias ei ollut yhtä innokas.
"Tämä on vielä tosi kylmää", Minja sanoi Juulialle, jonka ratsu oli vihdoin uskaltautunut veteen asti.
"Niimpä. Ihan vielä ei taida olla uittokausi, vaikka hellepäivä olisikin", Juulia totesi hipaistessaan kädellään vettä.
Matka takaisin tallille sujui varsin leppoisasti ravaillen ja pieniä pätkiä laukaten. Noin kahden tunnin kuluttua lähdöstä tallipihaan saapui kaksi puuskuttavaa suomenhevosta ja iloista ratsastajaa.
Juulia ja Minja taluttivat suomenhevosoreja Topiasta ja Juksua tallin pihalla. Aurinko paistoi, mutta pohjoisen ilmaa viilensi tuima tuuli. Tänään oli juuri hyvä sää maastoretkelle kahdella pelottomalla ratsulla. Ei liian kuuma, muttei myöskään sade tai pakkanen. Juulia sitoi Topiaksen riimun vetosolmulla puupuomiin kiinni ja Minja seurasi perässä. He olivat jo hakeneet valmiiksi hevosten varusteet odottamaan. Kumpikin alkoi rutiininomaisesti harjailemaan hiekkaa pois ratsuistansa. Pian pihalla nökötti kaksi komeaa suomehevosta ja ratsastajat varusteineen. He kiipesivät hevostensa selkiin ja lähtivät suoraan polkua pitkin läheiseen metsään.
"Voi että, kun osaakin olla virkistävää!" Minja huusi takana olevalle Juulialle.
"Topiaksenkin mielestä", Juulia vastasi ja pidätti oria jo käynissä. Topias olisi halunnut mennä suoraa tietä asiaan. Kauaa sen ei tarvinnut odottaa, kun ratsastajat käskivät hevoset raviin. Juksu lähti köpöttelemään leppoisaa vauhtia polkua pitkin ja silmäili ympärilleen rennosti. Juulia sai tehdä Topiaksen kanssa kunnolla töitä, ettei se menisi ihan kiinni kaverissaan. Onneksi Juksu oli jo hoksannut maastoratsastuksen jujun, eikä enää häiriintynyt possujunasta. Ratsukot ravasivat metsän halki ottaen välillä pieniä käyntipätkiä. He tarkastelivat vähäisiä maastoesteitä ja kaatuneita puunrunkoja suunnitellen, mikä reitti olisi paras ensi kerralle. Puolen tunnin kuluttua he saapuivat avarammalle alueelle, jonka halkaisi pitkä ja suora hiekkatie. Minja nosti Juksulla laukan. Kummaltakaan hevoselta ei tarvinnut toista kertaa kysyä, kiinnostiko pienoinen laukkapätkä. Juulia ja Minja naureskelivat heidän hiusten hulmutessa kuin hevosten harjat ja tuulen tuivertaessa korvissa. He jatkoivat laukkaa hyvän tovin ennen kuin ottivat raville. Topias väisti tohkeissaan ja yritti ryöstää uudestaan. Juulia rahoitteli sitä ja ohjasi sen aivan kiinni Juksuun. Kun suurimmasta vauhdin hurmasta oli selvitty, menivät he vielä kahlaamaan läheiselle järvelle. Juksu loiskutti innoissaan vettä, mutta Topias ei ollut yhtä innokas.
"Tämä on vielä tosi kylmää", Minja sanoi Juulialle, jonka ratsu oli vihdoin uskaltautunut veteen asti.
"Niimpä. Ihan vielä ei taida olla uittokausi, vaikka hellepäivä olisikin", Juulia totesi hipaistessaan kädellään vettä.
Matka takaisin tallille sujui varsin leppoisasti ravaillen ja pieniä pätkiä laukaten. Noin kahden tunnin kuluttua lähdöstä tallipihaan saapui kaksi puuskuttavaa suomenhevosta ja iloista ratsastajaa.
Tämä on virtuaalihevonen.